Google Analyticsin seurantakoodi

lauantai 24. syyskuuta 2016

24.09.16

On niitä iltoja
Jolloin haluaisin itkeä
onnesta
Katselen lasteni nukkumista
ja ihmettelen kuinka
minusta on voinut tulla
jotain niin täydellistä
Epätäydellisestä
Nyt tiedän miltä tuntuu
pelätä ja rakastaa

torstai 25. elokuuta 2016

Rullaati, rullaati, rullallallei....

"Enne"? Enpä olisi blogin nimen valinnassa valitettavasti oikeampaan voinut osua.
Pyörätuoli, tuttavallisesti pt, on nyt osa arkea.
Tai olisi enemmänkin jos saisin sen koko 18kg auton perässä nostettua. Nyt olen vielä muiden avun varassa siinä, mutta suunnitelmia on senkin suhteen!

Olen nyt kolme kk ollut sairaslomalla ja odotan jännityksellä mitä lääkäri määrää jatkosta. Ensi viikolla tulee selvitys siitä kirjeenä kotiin, puhelin ajan perusteella.

Juuriblokadi iskettiin selkään n. 2vkoa sitten. Kyllä jännitti! Mitään sivuvaikutuksia ei ole tullut, apuakin kipuun on hieman, vei se sen sellaisen viiltävä puukoniskukivun selästä ja takareidestä.
Muut kivut valitettavasti pysyy kimpussani edelleen.

Fysioterapiaa käyn kerran pari viikossa ja neurologian poliklinikka odottaa parin viikon kuluttua.

Jännittävät 1.lk ja 7.lk alkoivat pojilla.
Ensimmäinen 1.lk vanhempainiltakin oli keskiviikkona.
Opettaja on vanha tuttu ex-ope Isommalta, joten sinällään kaikki kuulostaa tutulta, uusi opetussuunnitelma tietysti poikkeaa ja uudet vanhemmat vanhempainillassa.
Kylläpä kuulosti yhteen luokkaan kertyneen monta Pätijä-vanhempaa. Mielipiteitä isolla M:llä...

Ykkönen on alkanut mukavasti. Keittiö henkilökuntineen on eskarista tuttu, ruoat lähti heti sujumaan. Jopa Pienemmän erikoisnäkkileipää löytyi heti ensimmäisenä päivänä, viime o eskariin se piti viedä itse.

Seiskaluokka on myös alkanut hyvin. Kaikki kuulostaa olevan siellä niin cool ja tunnit helppoja, opettajat mahtavia ja luokalle osui ala-aste luokalta kaikki ne yhteensä 9 poikaa jotka koko 6 vuotta ala-asteelle vietti aikaa yhdessä ja tuli riidattomasti toimeen.

Miehen työ (minun terveyden lisäksi, tietysti) on se ainoa asia, joka meidän elämässä tökkii.
Palkat ei taaskaan juokse kuten kuuluisi, työpäivät venyvät vähintään 12h,yleensä ylikin.
Yritäpäs siinä sitten kipeänä noudattaa lääkärin ohjetta "olla stressaamatta".

Mutta muuten, sopeutuminen pt:n käyttöön on siedettävää. Kuka nyt oikeasti haluaisi istua pyörätuolissa? Liioittelematta tuijotuksen ja lievän syrjinnän kohteena?
Kaikkien keskustelujen ulkopuolella.. Tai paremminkin alapuolella!

Siitä huolimatta kelasin rohkeasti vanhempainiltaankin.
Voin sanoa ettei pientä luokkaa johon on ahdettu 22 pulpettiin n. 40 aikuista ole suunniteltu niin, että sinne pt:llä mahtuisi.

Nyt odottelen innolla jo oikeasti neurologian pkl käyntiä.
Törmäsin nimittäin diagnoosiin joka selittää jokaisen oireeni millilleen.
En sitä nyt vielä valita sen enempää, mutta aioin varata asian tiimoilta erikoislääkäri ajan etelämmästä, täällä ei pätevyyttä siihen tai sen kanssa löydy.

maanantai 25. heinäkuuta 2016

Päättymättömät illat, polttamattomat sillat, aamuhetken taikaa, keskikesän aikaa...

Kesäloman loppu ja koulujen alku on edessä jo liian pian, parin viikon päästä.
Meillä tämä tarkoittaa jännittäviä aikoja: ensimmäistä kouluvuotta alakoulussa Pienemmällä ja ensimmäistä kouluvuotta yläkoulussa Isommalla.

Vihdoin viimein täällä Rovaniemelläkin ovat alkaneet kesäloma-ilmat ja jopa täällä pohjoisemmassa on nautittu yli +25 helteistä ja auringosta!

Milloinkohan ymmärrettäisiin (ainakin minun mielestäni) kannattavampi koululaisten kesäloman sijoittelu, jossa kesäloma jatkuisi edes viikon pidempään.
Tietysti silloin se koulu loppuisi viikon myöhemmin, mutta olisikohan kellään sitä vastaan, parhaat ilmat kun oikeasti ovat melkein aina elokuussa...

Noh, mitäs meille on kesälomaan kuulunut?
Ensin hyvää, sitten oikein hyvää ja nyt viimeisimmäksi huonoa,

Ensialkuun vietimme mukavia lomapäiviä nukkuen todella, todella paljon.
Itse vietän kipuineni edelleen unettomia öitä (näkisittepä mun silmäpussit! Onneksi on Lumenen apteekkisarjan superhyvä silmänympärysvoide ja Oriflamen peitevoide The One!!), mutta siksipä onkin ihanaa napata aamulääkkeet ja jatkaa unia, aamuisin nimittäin pystyn nukkumaan muutaman täyden tunnin.

Kesäkuussa näimme myös tuttavia ja reissasimme pikku vkl-reissun, mutta sitten tuli heinäkuu ja odotetun lomamatkamme aika.

Mehän emme ikinä ole lomailleet lasten kanssa ulkomailla. Joku vuosi takaperin olimme jo varaamassa matkan Tanskan Legolandiin, mutta miehen töiden vuoksi jouduimme sen perumaan ja siitä vuoden päästä miehen äiti varasi jo meille matkan etelän lämpöön ja noh, minä sairastuin.
Olemme reissanneet Suomessa jonkin verran ja käyneet Tallinassa ja Ruotsissa eri paikkakunnilla muutamia kertoja, mutta siinäpä se.

Syyt ovat klassisia: aika ja sen puute, sekä rahan puute pääasiassa, sairaudet ja tietysti vielä Pienemmän allergiat hankaloittavina lisinä.

Nyt viime vuosina minun sairauteni (ja rahan puute) ovat olleet ne suurimmat syyt.

Toukokuussa kuitenkin sain yllättävän sähköpostin,
Sähköposti kunnon huijaussähköpostin tavoin väitti meidän voittaneen matkan Tanskan Legolandiin. Poikamme oli osallistunut sähköpostin mukaan Lego.fi sivustolla kilpailuun, jossa suunniteltiin Lego-ukkeli Legon tulevaan peliappsiin ja voittona oli oma ukkeli mukaan appsiin vuonna 2017 ja tämä matka, sis. lennot, 3 vrk majoitukset aamiaisineen ja 3 päivän rajoittamattomat liput Legolandiin.

Vaikeahan sitä oli uskoa, mutta puhelin soiton jälkeen uskoin.
Totta se oli, aika hyvä tuuri, vai mitä?
Tai ilmeisesti taitoakin, kun pojan suunnittelema lego-ukkeli tosiaan tulee peliin v.2017!



Varasimme aikaa kalenteriin ja junaliput Helsinkiin
(tottakai Rovaniemen lentokenttä on juuri nyt remontissa!). Varasimme samalla aikaa oleilla pääkaupunkiseudulla molempiin suuntiin mentäessä.



 

Kaksi viikkoa sitten reissasimme tuon reissun ja vaikka oli mukana pyörätuoli ja ylimääräinen laukku allergiaruokaa ja -juomaa niin kaikki meni mitä mainioimmin (ok, mitä nyt jäimme meille järjestetystä kuljetuksesta Billindin lentokentällä, koska pyörätuoli oli pakattu väärin ja sen saamisessa kesti ja pyörätuoli vioittuikin lennon aikana hieman ja tullessa takaisin päin Billundin lentokentällä ihmeteltiin Pienemmän käsimatkatavaroita)!

Alkujaan oli hieman epäselvää saako Lego-hotellissa Pienemmälle sopivaa ruokaa, joten siksi raahasimme enemmänkin sopivia ruokia mukana, mutta yllätys oli ihana, kun sisäänkirjauduttuamme saimme tavata ruokatavara vastaavan ja kokin ja allergialistan annettuamme saimme kuulla "No Problem!" ja  molempina kahtena päivällisaikana, kun me muut haimme ruoat buffetista, niin tarjoilija toi Pienemmän eteen lautasen, jossa oli ihanasti tehty annos ja mukana viesti kokilta, viestissä pieni lego-pussi vielä lisänä! Ja näistä ei veloitettu mitään extraa!

Viimeisenä päivänä söimme Legoland-puistossa, sielläkin kun yllättäen löytyi Pienemmälle sopivat ranskalaiset ja lisukkeet tulivat omasta laukusta, huoneessa ne olivat säilyneet hyvin "minibaarissa" (tyhjä valmiiksi) joka vastasi kylmyydeltään hyvinkin jääkaappia!

Aamu- ja iltapalat, sekä välipalat hoidimme omin eväin, kun ne sinne asti vietiin, ilmeisesti tosin niissäkään ei olisi ongelmaa syntynyt.

Menomatkalla vietimme päivän Espoossa tuttavaperheen luona ja paluumatkalla, koska lento oli perillä Helsinki-Vantaalla vasta klo.23 niin menimme hotelliin yöksi ja vietimme seuraavan päivän vielä Helsingissä. Ja jälleen yöjunalla kotiin.

Reissu oli todella mukava, raskas minulle fyysisesti, mutta raskaampaa oli luvassa.


Mummoni ehti nukkua kuolemaan juuri ennen reissuun lähtöämme ja hautajaiset olivat keskiviikkona siitä, kun olimme lauantaina kotiin tulleet.

Mummoni jäi valitettavasti omien elämänvalintojensa vuoksi (mm.alkoholismi) minulle hieman etäiseksi, mutta äitini tottakai otti oman äitinsä kuoleman raskaasti ja lisäksi onhan tässä riittänyt hommaa, kaikkea yllättävää, mitä ei osannut odottaakaan. Kuolema on raskas jo itsessään, selvitystyöt vainajan jäljiltä sisältävät vaikka ja mitä.
Minulle on aiemmin kuollut lähiomaisista vain äidinisä, mutta hän kuoli minun ollessani nuori ja hänellä jäi leski (ei mummoni, vaan pappani toinen vaimo), joka hoisi pappani jälkeen kaiken tämän, mikä nyt jäi äidilleni hoidettavaksi.
Olen koittanut tukea ja auttaa tietysti äitiäni kaikessa missä voin, samalla kuunnellen tarinoita joita ennen ei ole kerrottu, varmaankin minua säästellessä.

Tässä sivussa olen myös hoitanut omia pakollisiani, on lääkärikäyntejä ja fysioterapiaa.
Fysioterapia on alkanut ns. alusta, uusi fysioterapeutti ja uusi lähestymistapa ja tuntuu ainakin nyt hyvältä ja toimivalta.
Tarkoitus ei ole "parantaa" minussa mitään, vaan kohentaa arjessa selviytymistäni.

Ensi viikon torstaina menen sairaalaan hermojuuriblokadiin. 
Kyseessä on välilevynpullistuman ympärille ruiskutettava puudute.
Apua on kuulema 50% sitä saaneelle, joista osa saa avun hetkeksi, osa jopa kuukausiksi.
Tämähän on vain yksi kipuja aiheuttavista ongelmistani, mutta olisihan se kiva saada edes se yksi pois, Jospa se minun kohdallani toimisi edes muutamaksi kuukaudeksi.

keskiviikko 6. heinäkuuta 2016

One July Summer

One July Summer

What has happened to summer, 
That's what I want to know. 
Is she on a vacation - 
Who knows where did she go? 
Tell, what was she wearing; 
A zephyr breeze and rosebud 
Or grass and wild berry? 
Could she be honeymooning 
With spring or early fall 
Or has she gone so far away 
She'll not return at all?
by Dorothy Ardelle Merriam

sunnuntai 12. kesäkuuta 2016

But too many storms have come and gone

Magneettikuvaus ohi.
Aikamoista tuskaahan se oli maata 30min liikkumatta polttavan kivun repiessä, mutta loppujen lopuksi aika putkessa meni kuitenkin yllättävän nopeasti!
Tällä kertaa en ottanut kuulokkeita joissa soi radio, koska edelliskerralla ne lähinnä kutitti päätä.
Lisäksi häiritsevä magneettikuvauskoneen jumputus voitti moninkertaisesti radion äänen, loppujen lopuksi kuuli hyvällä tuurilla sanan sieltä täältä.

Alkavalla viikolla on ohjelmassa paljon sohvalla istumisen lisäksi fysiatrian pkl käynti (jolle tiedän jo valmiiksi ladanneeni liikaa odotuksia..) ja iiik, Pienemmän kouluunlähtö terveystarkastus!
Vauvani mun!
Lisäksi minulla on vakaa aikomus nauttia olostani ja rentoutua vaikka tilanne on mikä on.
Rentoutumiskykyni oli jo ennen näitä "vaivojani" olematon.
Nyt tuntuu, että istun sohvalla tyhjänpanttina ja joka millimetri kotona huutaa tekemättömiä töitä.

Päästä irti pää, päästä irti.
Istu rauhassa, nauti auringosta parvekkeella, pelaa lautapelejä poikien kanssa, katsele hyvällä omalla tunnolla Netflix sarjoja, syön (jäätelöä) purkista.
Ja voisinpa vaikka intoutua kuuntelemaan vanhoja cd-levyjäni jotka mies minulle kantoi varastosta (samassa laatikossa oli vähemmän imartelevia nuoren aikuisen päiväkirjojani.. Huh.. ).
Kuinka tutuilta mahtaa kuulostaa TLC, Will Smith, Bon Jovi, enkä ole vuosiin kuunnellut edes The Beatles-levyjäni...

Tämän loppuillan tavoitteena on motivoida mies kantamaan kirppikselle (joskus) meneviä kamoja varastoon.
Sekä pestä pyykkiä!
Meillä hajosi 2 vkoa sitten pyykinpesukone, argh, maaginen 5 vuotta oli LG:n koneen ikä.
Huoltoa odoteltiin aluksi, arvioita siitä meneekö takuuseen.
Viikko vierähti (onneksi on lapsilla vähän turhankin runsaat vaatevarastot!) ja sitten vasta, kun soitimme perään niin saimme kuulla ettei se tietenkään mene takuuseen.

No mummi otti ja pesi heillä meidän kone-uutisia odotelleen jättimäisen pyykkivuoren.
Sitten mummin ja papan talossa alkoi putkiremontti ja enempää pyykkiä ei siellä voi pestä/pesettää (ne pyykithän tulivat tietysti kuivina ja silitettyinä takaisin!)  ja me olimme edelleen ilman konetta.
Tämä johtui pitkälti miehen tolkuttoman pitkistä työpäivistä, Itsehän en luonnollisesti ihan niin vain nyt sinne pyykkikone-kaupoille pääse.
Lopulta aikaa riitti kone ostoksille ja upea Samsung 8kg rummulla kotiutui.
Edellinen kone oli 7kg ja hullua kyllä, tuon kilon eron huomaa!

Muuten uusi pyykinpesukone on loistava, mutta edelleen näytössä palaa yksi kuvake kokoajan josta ei meillä eikä ohjekirjalla ole hajuakaan mitä tarkoitusta varten se on.

sunnuntai 29. toukokuuta 2016

Aurinko, aurinko!

Onneksi tarttuvat taudit ovat voitettu, koska ihanat ilmat saapuivat tänne lappiinkin!

Itse nautiskelen auringosta parvekkeellamme, jota yritän mini-budjetilla kohennella, matot löytyivät omasta kellarikomerosta, koristeita keittiön yläkaapista. Verhot olisi tarkoitus vielä asentaa lasituksen eteen/sivulle laitettavaksi, parvekkeelle nimittäin porottaa aamusta iltaan!

Vaikka nämä "kulkutaudit" ainakin tältä osaa on voitettu (en voi edes katsoa vessanpönttöämme ilman inhon väristyksiä) niin kävelytilanteeni laahaa nollissa.
Onneksi puolentoista viikon päästä odottaa magneettikuvaus ja sitä seuraavalla viikolla sitten aika fysiatrian poliklinikalle.
Vasenta jalkaa kivistää, polttelee, särkee, jne jne, 24h/vrk.
Jopa siinä määrin, että minulla on nyt ikioma pyörätuoli ja siihen mätsäävät ajohanskat! Pitäähän niidenkin sopia yhteen, eikös?
Kyllä oli ilahduttavan helppo kauppareissu ruokaostoksilla Prismassa eilen, kun pääsin rullailemaan niin, että pyörätuoliin oli kiinnitetty sitä varten kaupoissa oleva oma kärry/"rullakko".
Enpä olisi ihan heti uskonut, että edellä mainittu asia toisi pienintäkään iloa minulle ikinä, lähinnä nöyryytyksen ja alemmuuden tunteita!
Mutta yritin ensin kävellä... Ja sen jälkeen se pyörätuoli todellakin ilahdutti!!

Se on hieman ikävää, että tapasimme tuttava pariskunnan kaupassa ja minua ei noteerattu siinä tilanteessa ollenkaan.
Tiedän hyvin ennestäänkin, että tämä on todellisuutta niin monille.
Vamma/sairaus/tmv joka on täysin fyysinen ja kappas, samoin tein luullaan, että siinä aleni äö, supistui puhekyky ja tauti varmaan vielä tarttuukin, joten parempi kiertää vähintään 10 metrin päästä ko. henkilö.
Tiedoksi: minä olen edelleen minä.

Ai niin, Pienemmällä oli Eskarin päättäjäisjuhla.
Edellisenä päivänä pidettiin Pienimmän elämän suurin riita. Tämä kauhea äiti-lapsi kamppailu oli aiheesta kauluspaita vaiko ei.
Arvaatte varmaan kumpi oli kumpaa mieltä?
Sanoin sitten lopuksi turhautuneena, että lapsi saa extraherkkuja, jos seuraavana päivänä hän on ainoa jolla on päällä juhlavaatteet.
Ei tarvinnut äidin antaa extraherkkuja, mutta oli kyllä hieman huonoäiti-fiilis, kun tuollalailla herkkuihin vetosin....
Ja Oatlyn kaurajäätelöä oli Pienemmällä kuitenkin juhlan jälkeen eskarin  (ja koulun) ruokasalissa, kun muut saivat Eskimot.
Ihanaa, että Pienempää myös muistettiin, varsinkin, kun sopivaa jäätelöä oli kuulemma metsästetty parista kaupasta!

Muutenkin, se syksyllä pelkäämäni ja nihkeästi alkanut Eskarin ruokailu järjestelyineen on sujunut koko lukuvuoden todella loistavasti!
Pienempi on myös saanut erilaisia jälkiruokia, kun koulun ruokalassa niitä kerran-pari kk muillekin tarjoillaan (mm. kiisseleitä, joita ei kotona suostu ikinä syömään, heh) ja kasvisruokapäivinä myös kasvisruokia jne.
Ensimmäinen luokka jatkuu samassa rakennuksessa, saman keittiön ollessa kyseessä. Toivottavasti syksyllä on samat työntekijät edelleen myös!

Nyt nautiskelemaan ihanasta auringonpaisteesta parvekkeelle!

perjantai 13. toukokuuta 2016

Terveisiä sängyn pohjalta..

Uskomatonta.
Viikon Influenssa (40 astetta kuumetta ja kaikki muut "mukavuudet") jälkeen luulin tervehtyneeni..
Vuorokausi meni ja kaikki alkoi tulla ulos..
Viimeisin vrk meni sairaalassa nesteytyksessä.

Ikinä en muista näin sairas olleeni.
Toivottavasti olot paranevat pian ja tämä" laihdutuskuuri" menisi ohi!

Menee jääkiekon mm-kisatkin ihan ohi, kun ei pysy hereillä ottelua, voimat niin vähissä.